Kaikki alkoi, kun joukko mopoharrastajia päättivät ryhtyä yhdessä kunnostamaan vanhoja mopoja. Aluksi kokoonnuttiin torstai-iltaisin pienessä huoneessa Pohjan Kotiseutuseuran tiloissa Skarpkullassa. Melko pian päätettiin perustaa yhdistys. Yhdistyksen rekisteröintihakemus jätettiin 25.4.2008 ja 10.9.2008 Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi hakemuksen ja rekisteröi yhdistyksen. Ensimmäiseen hallitukseen kuuluivat Torsten Dahlström, Erik Lindholm, Niklas Hinds, Michael Lönnberg, Hannu Larinen, Bengt Fagerlund, Börje Skogberg ja Fredrik Ekholm. Börje Skogberg valittiin puheenjohtajaksi.
Jäsenmäärä kasvoi nopeasti ja jo ensimmäisen vuoden aikana jäsenmäärä nousi viiteentoista jäseneen. Tuli aika etsiä uusia tiloja. Uusi yhdistys teki 1.11.2008 vuokrasopimuksen Pohjan kunnan kanssa ja muutti niin sanottuun vanhaan Mannersin kahvilaan. Huone oli kooltaan 50m2, mutta sekin kävi nopeasti liian pieneksi. Jälleen oli aika etsiä uutta tilaa. Hallitus sai tietää, että entinen sikala Tenholan Gennarbyssä oli tyhjä. Yhdistys meni 3. lokakuuta 2010 Gennarbyhyn katsomaan tiloja. Tilaisuuteen tartuttiin välittömästi. Päätös Gennarbyn tilojen vuokraamisesta tehtiin ylimääräisessä jäsenkokouksessa paikan päällä ja sopimus allekirjoitettiin 1.11.2010. Kunnostustyöt alkoivat heti talkoovoimin ja jo17.12.2010 oli mahdollista viettää pikkujoulua juuri remontoiduissa tiloissa.
Heti joulunvieton jälkeen uusissa tiloissa aloitettiin työpajan kalustaminen. Joitakin työkaluja tuli mukana muutossa Pohjasta, mutta paljon puuttui. Siitä lähtien työpajan varustusta on parannettu asteittain joka vuosi vapaaehtoistyön, lahjoitusten ja apurahojen avulla. Merkittävä tukia on ollut Tenholan Säästöpankkisäätiö.
Aluksi työpaja ja "Kahvinurkkaus" olivat avoinna jäsenille kahdesti viikossa, mutta pian "klubi-iltoja” pidettiin kolme kertaa viikossa. Yhdistys järjesti alusta alkaen jäsenilleen moporetkiä, niin sanottuja "ajeluja". Ensimmäiset retket tehtiin lähialueella, mutta jo vuonna 2010 tehtiin ensimmäinen ulkomaanmatka. Seura osallistui mopokokoukseen (Mellstaträffen) Ruotsin Borlängessä. Siitä lähtien on vuosittain järjestetty sekä perinteisiä että spontaaneja ajeluja sekä pidempiä retkiä. Moporetkien lisäksi seura on järjestänyt retkiä mielenkiintoisiin tapahtumiin ja paikkoihin.
Syksyllä 2011 yhdistys vuokrasi klubitalon toisen osan, joka toimi hevostallina. Hevoset muuttivat pois ja remontti alkoi heti. Työtä tehtiin jälleen talkoovoimin ja taloudellista apua saatiin niin sanotusta EU-rahasta (Euroopan maaseuturahasto) ja Tenholan Säästöpankkisäätiöltä. Tilaa käytetään tällä hetkellä ajoneuvojen säilytykseen.
Vuoden 2013 vuosikokouksessa yhdistyksen puheenjohtajana sen perustamisesta asti toiminut Börje Skogberg ilmoitti haluavansa siirtää tehtävän eteenpäin. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Leif Lindman. Hän toimi puheenjohtajana vuoden, ja vuonna 2014 häntä seurasi Kenneth Grahn, joka on heiluttanut nuijaa siitä lähtien.
Vanhat mopot eivät aina ole kovin luotettavia, eikä ole harvinaista, että jonkun mopo hajoaa ajon aikana. Kun tilaisuus tuli, seura päätti hankkia oman huolto-/saattoauton. Auto oli mallivuoden 1966 Ford Transit, joka oli toiminut ambulanssina Koverharin terästehtaalla (FN Steel). Autoa ei ollut käytetty pitkään aikaan, eikä se tietenkään ollut enää parhaassa kunnossa. Kunnostus alkoi keväällä 2013 ja kesti koko talven. Klubin jäsenet tekivät jälleen monta tuntia vapaaehtoistyötä. Pääsiäisenä 2014 se oli katsastettu ja valmis ensimmäiselle matkalleen. Kesällä 2015 auto lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Ruotsiin.
Vähitellen lisätilan tarve kasvoi. Yhdistyksen tilat koostuivat työpajasta ja ajoneuvovarastosta ja samoissa tiloissa oli vaikea raivata tilaa kokouksille ja juhlille. Nyt katse kohdistui vanhaan samalla tontilla seisovaan ulkorakennukseen. Vuokrasta sovittiin vuokranantajan kanssa ja rakennusprojekti voitiin aloittaa. Suunnittelu ja valmistelut tehtiin vuonna 2016 ja 16.01.2017 "talkooporukka" kokoontui ensimmäistä kertaa ja aloitti vanhan ulkorakennuksen muuttamisen talviasuttavaksi kokoustilaksi. Jälleen kerran voitiin luottaa jäsenten työpanokseen. Yli 3000 vapaaehtoistyötuntia vaatinut työläs projekti saatiin päätökseen jo syksyllä. Euroopan maaseuturahasto, Tenholan säästöpankkisäätiö ja Sophie von Julinin säätiö osallistuivat rahoitukseen.
Syksyllä 2017 oli seuraavan projektin aika. Mopojen kuljetus lähialueen ulkopuolelle oli hoidettu pääosin pakettiautoilla ja henkilöautojen perävaunuilla. Kun seuralle tarjottiin kuorma-auton perävaunu, nähtiin mahdollisuus helpottaa mopokuljetuksia. Perävaunu oli ollut käyttämättömänä jonkin aikaa ja kuntotarkastuksen sekä työ- ja kustannusarvion jälkeen päätettiin aloittaa korjaus. Kesällä 2018 perävaunu saatiin katsastettua ja syksyllä se osallistui Espoossa toimivan mopokerho MOKA:n järjestämään retkeen.
Kuten useimmissa seuroissa, myös mopokerhon keski-ikä on korkea, eikä nuorempien jäsenten rekrytointi ole helppoa. Kun eräs Höjdenin koulun koululaisen vanhempi syksyllä 2018 otti yhteyttä ja kysyi, että voisiko kerho tarjota koululaisille harrastustoimintaa? Johtokunta tarttui ehdotukseen ja päätti ottaa nuoria vastaan kerran viikossa ja antaa heidän korjailla mopojaan vanhempien jäsenten neuvoessa ja valvoessa. Toiminta on jatkunut siitä lähtien ja herättänyt arvostusta sekä seuran sisällä että sen ulkopuolella.